Traineri

Hankin itselleni trainerin. Nyt voitaneen sanoa, hurahdus on tapahtunut, siis triathlonhurahdus.  Olen sillä polkenutkin, ja ajoasentoa olisi tarkoitus hakea.

Mutta trainerilla harjoitellessa ja pyörän selässä istuessa olen miettinyt kuulemaani triathlonajatusta " ole vahva loppuun asti". Kun suorituksen loppua kohti alkaa paina sekä fyysisesti että henkisesti, tulisi tämä tiedostaa jo harjoitteluvaiheessa. Harjoitukset tulisi siis tehdä loppua kohti kiihtyvänä. Näin siis itse ajattelen,

Toinen asia, mitä mietin, on triathlonin lajianalyysi. Onko sitä tehty?  Ainakin useimmista kestävyyslajeista tällainen löyty, mutta entäpä triathlonista? Kenties kyseinen analyysi on jotain kaikkien lajien yhdistelmien väliltä, mutta kyllä uskon että analyysi olisi paikallaan tehdä. Eli pitäisi tutkia juoksua pyöräilyn jälkeen tai pyöräilyä uinnin jälkeen. Erillisinä näistä lajeista varmasti löytyy tietoa jos toista, mutta koska triathlon on kolmeen lajin muodostama KOKONAISUUS, tulisi sitä tutkia kokonaisuutena.  Ehkäpä joku päivä löytyy tietoa hakusanoilla "triathlonin lajianalyysi ja harjoittelun ohjelmointi". Tietoa pitää olla ja sitä pitää jakaa, pyyteettömästi. Suomalaisten urheilumenestyksen taustalla on pienten ihmisten suurella sydämellä tehtyä työtä urheilun parissa. Tätä työtä tehdään ilman palkkaa, usein omana harrastuksena, omaksi ilokseen. Nostan omaa uintilakkiani näille tahoille.

Triathlonharjoittelu

Miten Triathlonisti harjoittelee? Tee yhdistelmäharjoituksia, ui, juokse, pyöräilen, käy kuntosalilla, harjoittele. Rytmitä harjoittelu. Tee vauhtikestävyysharjoittelua, muista peruskestävyys. Näinhän se menee. Mutta sitten tulee se mutta, suuri mutta. Mihin periaatteeseen nojaten harjoitellaan? Mikä on punainen lanka, jonka perusteella harjoitetaan edellä mainittuja asioita? Lähdetäänkö harjoittelua rakentamaan lajisuhteiden perusteella? Eli jos suorituksesta suurin osa kuluu pyörän päällä, niin sitten pyörää eniten. Entäpä uinti? Millä teholla itse kisassa uidaan? Mihin suuntaan tämän tiedon perusteella harjoittelu tulisi suunnata? Tulisiko juoksuharjoittelussa panostaa väsyneenä juokseminen harjoittamiseen? Mikä on Triathlonharjoittelun taustalla oleva ajattelutapa? Tietääkö kukaan?

Päärynänmuotoinen lihas

Päärynänmuotoisen lihaksen eli piriformiksen tehtävä on lonkkanivelen ojennus, raajan loitonnus ja ulkokierto, noin pääpiirteissään. Lihaksen lähtö eli origo sijaitsee ristiluussa, ja insertio reisiluun trochanter majorissa eli isossa sarvennoisessa. No entäs sitten? Tämä kyseinen lihas on nyt jumissa. Joku sitä kiristää. Perjantaina kävin sitä jo hierojalla avaamassa. 

No, kaikesta huolimatta, urheiltu on. Tehojakin tein keskiviikkona. Ja olinpa harjoitukseen tyytyväinen. Pitäisi vaan uskaltaa juosta vedot kovaa, niin kuin ennen vanhaan. Nyt uskalsin ainoastaan viimeisen tonnin pistellä jo reilusti kovempaa. Onko sitä tullut vanhaksi? Eikö ihminen uskalla tietyn iän ohitettuaan ylittää joitain "kipukynnyksiä"? Juniorina painettiin täysillä, aina. Nyt meno on kuin dieseliveturilla. Tosin, dieselimeininkiä triathlon tosiaan onkin. Mutta kaiketi sitä anaerobista kapasiteettia tulisi myös harjoittaa, jotta sitten myös meneminen kehittyisi ja paranisi myös aerobisella puolella. Maratonilla kilpaillaan hieman aerobisen kynnyksen yläpuolella, mitä kovempi on, sitä lähempänä anaerobista kynnystä mennään. On kai se näin myös triathlonissa? 

Olen aloittelevana triathlonistina pohtinut myös sitä, millä teholla tämän kolmiurheilun eri lajit urheillaan, siis kilpaillaan. Uinnissa saa ymmärtääkseni päästellä reippaasti, koska suoritus kuluttaa lähinnä ylävartalon energiavarastoja. Mutta entäpä pyöräily? Jos mietitään puolimatkan 90 km pyöräilyä, jossa jalat tekevät töitä, niin liian kova vauhti varmasti kostautuu juoksussa. Juoksun kynnykset on selvillä, pyörän ei, kuitenkin ne on hieman matalammat kuin juoksussa, koska vain alaraajat tekevät töitä. Verisuonet ovat pyöräillessä myös hieman staattisessa tilassa, tällöin ne ovat supistuneempia. Tämä ehkä himpun verran vaikuttaa siihen, että sykkeet ovat pyöräillessä juoksua matalammat.

Eli suunnitelma olisi opetella käyttämään mittaria myös pyöräillessä. Olen lähes lopettanut kyseisen kapineen käytön. Pitäisi oppia pyörittämään ja ajamaan pitkiä matkoja. Ja traineri, senkin tarvitsisin. Ja ja... mitä vielä?

Triathlonisti?

Blogin otsikko on sinällään harhaan johtava, mutta kaiketi itseään voi kutsua triathlonistiksi, vaikka varsinaiset kisasuoritukset olisivat edessäpäin? Nimitys Etana Triathlonisti juontaa juurensa viime kaudelle, Etanat-ryhmään, johon tuolloin juoksuharrastukseni myötä kuuluin. Ja muuan tuttavani lohkaisi tämän nimityksen, jonka lanseerasin blogiini.

Triathlonin suuntaista harjoittelua on takana syyskuusta 2013 alkaen. Siihen asti olin vuoden verran harjoitellut pelkästään juoksua. Kesän aikana kypsyi ajatus triathlonin aloittamisesta. Ensi kosketus lajiin tuli anoppilan mökkijärvellä surffaukseen tarkoitetulla puolimärkäpuvulla, johon vesi tosiaan meni sisään. Lähdin matkaan myös ilman uimalaseja ja -lakkia, ja piilolinssejä. Mies souti vieressä ja varmisti etten huku. Uin huikeat 600 m.

Kokeilu oli kuitenkin sen verran onnistunut, että kipinä jäi kytemään. Hankin itselleni märkäpuvun ja lukkopolkimet maasturiini  ja pyöräilykengät. Tulipa sitten hankittua myös Fujin Cyclo syksyn aikana. Tripyörän aika on sitten joskus.

Ensi kesänä olisi sitten tavoitteena selättää puolimatka. Sitä kohti.

Tänään juoksin, pyöräilin ja uin. Tässä järjestyksessä. Ja kyllä, se on ihan väärä sellainen. Olen sitä mieltä, että talvella se ei ole ihan niin just. Kipeäksi ei kannata tulla. Uintiin on hyvä lopettaa. Ja nyt on hyvä olo. Parasta.